Eeva-Maria Salmu ( s. 1832 ) ja IIsakki Salmu ( s. 1831 ) ostivat Salmun tilan Kalajoen Etelänkylästä noin 1860-luvulla. Tiedot olen poiminut salmun suvun kirjasta. Tarkempia tietoja löytyy https://www.salmunmaatilamatkailu.com/historia jonka olen myös sivuille kirjoittanut.
Hypätään siis vähän ajassa eteenpäin:
Sepon Isä Markku Salmu ja Äiti Annikki Salmu (s.1946) viljelivät kotitilalla 1974 alkaen. He aloittivat Salmun maatilamatkailu yrityksen vuonna 1994.
Mökeistä Punainen tupa oli Markun sisaren perheen mökki, jonka Markku osti ja peruskorjasi nykyaikaiseksi.
Punatulkku valmistui keväällä 1997.
Kolmas mökki Kivitasku rakennettiin jokirantaan 2004.
Mökit sijaitsevat maatilan läheisyydessä omassa rauhassaan.
Maatilamatkailu ja maitotila siirtyi miehelleni Seppo Salmulle sukupolvenvaihdoksella vuonna 2006.
Ensimmäisenä tuli Koskela mökki, tämä on minun oma suosikki mökki. (maa kauppojen yhteydessä vuonna 2013 purkukuntoisena, joka remontoitiin vanhaa kunnioittaen). Pakko myös paljastaa, että koskelaan on luvassa yllätystä kesäksi 2023.
Seuraavaksi hankittiin Laitila, joka on isoin mökkimme. Mies osti naapurista entisen omistajan muutettua kylälle 2015. Tätä remontoidaan kokoajan lisää, sisältä uusittu jo suurimmaksi osaksi.. Tässä meillä tulossa isoa projektia kesäksi. Tämä ei vielä ole ollut ns. mökkikäytössä vaan pitkäaikasesti työmiehille vuokrattuna.
Jokirannasta meiltä löytyy rantasauna , joka on mökkiläisten yhteiskäytössä kesäisin. Täällä saat mahtavat löylyt ja ihana istuskella jäähyllä katsoen jokea tai vaikka käydä pulahtamassa.
Päärakennus eli meidän ihana kotimme on rakennettu vuonna 1970. Tasakatosta harjakatoksi muutettu 2008. Täälläkin saisi pintoja jo sisällä rempata , mutta jos ootellaan hieman , että lapset kasvaisi vähän isommiksi. Olen muutamat seinät maalannut oman näköiseksi kuitenkin.
Minä tulin emännäksi tähän taloon alkuvuodesta 2021 (Tästä erikseen tulossa piakkoin oma teksti otsikolla Salmun perhe)
Karjahan meiltä lähti 11.1.23. Reilu 150 vuotta kerkesi tilalla olla ammuja . Nyt maatalous toiminta on kuitenkin kokonaan historiaa.
Navetassa kerkesin hieman autella lasten kanssa ja kävin minä pellonkin kyntämässä. (oli kyllä hieman pelottavaa pellolla yksin huristella traktorilla ja kyntää) Nyt kun kesäkin sieltä lähestyy , niin on se haikiaa kun ei ole enään ammuja pellolla , enkä pääse niitä hakemaan lypsylle.
Nyt sitten panostamme matkailuun entistä enemmän ja annamme täyden panoksemme mökkeihin. Itsellä jo kovasti intoa päästä mökeille touhuileen. Pienissä mökeissä olemmekin jo aloittaneet kevät siivoukset. Kaikki petivaatteet on pesty ja tehty suursiivoukset. Punatulkkuun ostettiin eilen uusi sohvakin.
Kylläpä teidän tilalla on pitkä historia ja on hienoa, että se jatkuu edelleen maatilamatkailun merkeissä. Itse en oikein ymmärrä maatilan asioista mitään, joten mieleeni nousee kysymys: millainen kuljetuspalvelu maatiloille hankitaan, kun karja kuljetetaan sieltä pois? Voi kuvitella vain, kuinka haikeaa on, kun navetta tyhjenee ja eläimet haetaan pois.